Saaren Sirpa oli taas onnistunut vangitsemaan Liehu Letin kisoissa hyviin kuviin. Niistä nyt aluksi muutamia. Kiitos!!! :)))

Torstaina käytiin Nooran kanssa treenaamassa agilityä. Niin ja vietettiin muutenkin mukavaa iltaa. Mummeli sai tehdä ensin lämppärinä vähän rataa. Rakennettiin karsintatuomarin yksi aikaisempi rata, joka vaikutti ensin aika helpolta, mutta kyllä siitäkin radasta sitten illan mittaan löydettiin yhtä jos toista parannettavaa kohtaa... Paria valssia yritin saada paremmaksi, koska Serena irtoaa esteille niin hyvin että mun on syytä lähteä aiemmin valssailemaan jotta kaarrokset pysyvät pienempinä.

Ponnistaako ihan pikkasen kaukaa... :

Liehu Letin kanssa treenattiin samaa rataa, mutta hinkattiin erityisesti irtoamiskohtia, joissa Noora avusti palkkaajana. Näistä on meille kyllä älyttömästi hyötyä, koska Stara irtoaa vielä kovin nihkeästi ilman mun liikettä. Samoin pujottelun loppuosaa treenattiin nyt kun radalla pujottelu loppui "tyhjään", tai no oltiin me laitettu ansaksi pujottelun lopun eteen hämyputki...

Lähdössä jaakotukseen:

Loppulenkin jälkeen tehtiin vielä testi meidän tunnarilaudalla. Pyysin Nooraa hipelöimään vieraita tikkuja ja sitten laitoin oman paikalleen. Stara teki yllättävän hyvin nenätyötä ja otti oman mukaansa, joten toivottavasti tämän kautta homma etenee niin hyvin kuin nyt näyttäisi. Muuten tokon osalta en ole jaksanut tänne päivitellä mitään kun ollaan tehty ihan päivittäiset normisetit, eli paikallaoloja, kaukoja, noudon osia, tunnaria, luoksetulon pysähdyksiä, jännitepeliä jne jne...

Ihan ensimmäiseksi on pakko laittaa muisteloiksi vielä löytämäni kuva pikku Serenan SM-finaaliradasta. Kiitokset kuvasta kuuluvat Juha Lehtikankaalle.

Juhannuksena kisailtiin Staran kanssa Tuorlan kauniissa maisemissa. Lauantain ekalla radalla (Rantamäki-Lahtinen) päätin kokeilla tällä viikolla treenaamiani Staran kontakteja siten, että ihan tietoisesti annan sen juosta kontakteille testaten josko se hakisi sen oikean paikan itse ilman käskytystä. Näin mun käskyttäminen ei hidastelisi sitä. No joo, sekä A:n että puomin kontaktilla pällisteli mua sen sijaan että olisi katse ollut eteenpäin. Eli ei ainakaan olla vielä valmiita tähän. Rata meni muuten ihan yllättävänkin jouhevasti. Keinulta oli muuri aivan suorassa linjassa väärään putken päähän ja mietin, että leikkaanko ennen keinua vai ennen muuria. Valssin tunkeminen ei kyllä tuntunut meille tohon kohtaan (tai siis ennen tuota kohtaa) luontavalta millään tavalla. Päätin, että vekitän vetämällä ennen muuria vähän ja leikkaan muurilla nimellä vahvistaen. Tämä toimi tosin hyvin, Stara käänsi päätään just sopivan verran ja linja meni tosi hyvin oikeaan putken päähän. Kepeille oli kahden putken jälkeen aika tavalla 90 asteen avoin kulma. Moni valssaamalla koiransa kepeillä törkännyt ohjasi koiran joko toiseen väliin tai kokonaan väärälle puolelle keppejä. Mä sen sijaan luotan meidän avoimeen kulmaan hyvin silloin kun pääsen itse törkkäämään. Ja se onnistui hyvin. Tuloksena tältä radalta siis 10, mutta olin rataan kokonaisuutena oikein tyytyväinen.

Tähän väliin Salon kisoista kivoja kuvia

Lauantain toinen rata (Savioja) oli aika hauskan tuntuinen sekin. A-este oli radalla toisena ja tässä Stara taas katseli sivullensa mua, argh... Katsoin ensin että tuli taas ohi kontaktin, mutta sitten jalat kuitenkin osuivat alhaalla. Hyppykuvion jälkeen rata jatkui n 180 astetta toiseen suuntaan ulkosyrjää pitkin. Ajattelin, etten tunge sinne valssailemaan vaan leikkaan takaa ja käännän sitten ulkosyrjälle putkeen. Mun linja luultavasti ajautui koiran linjalle liian aikaisin (kuten monella muullakin) ja meidän vauhti jotenkin töksähti tuohon. Sain kuitenkin Staran heitettyä hypyn yli lähes pysähtyneestä vauhdista ja kun takaaleikkaamalla piti kääntyä hypyltä vasemmalle putkeen, niin Töttö-Mörttiskäpä kääntyikin oikealle, kiersi hypyn uudelleen takaisin sinne mistä oli hypännyt, oh my god. Ihme ettei sen jälkeen vielä hypännyt hyppyä uudelleen, olis meinaan hyvin voinut käydä niinkin. Hyvä etten tässä hässäkässä vielä itse kaatanut koko hyppysysteemiä... No sitten jatkettiin rataa ja puomilla jäin selvästi jälkeen ja käskytin voimakkaasti. Stara teki melko hyvän puomin kontaktin ja jäi sen jälkeen taas odottamaan että minne se mamma jäi. Puomin jälkeen oli erittäin haasteellinen hyppykuvio ennen pujottelua. Tässä moni siihen asti hyvää nollaa tehnyt kosahti väärään rataan. Puomin jälkeen eka edessä ollut hyppy kierrettiin takaa, sen jälkeen kaksi hyppyä niin että ekalle oli joko ensin vedettävä tai puolivalssattava jotta sai koiran oikealle puolen hyppyä ja käännettävä poispäin tai mentävä itse hypyn taakse ja käännettävä poispäin seuraavalle. Tein tän puolivalssilla ja sitten hypylle poispäinkääntämällä. Tää onnistui hyvin, minkä jälkeen Stara olis ollut itse menossa jo ihan oikein seuraavalle hypylle, mutta mä pidin suunnitelmistani kiinni ja tungin väkisin seuraavaan väliin valssaamaan. Tässä Stara joutui ihan selkeästi väistämään mua tosi rajusti ja ottamaan uudelleen linjan hypylle. Tosi jouhevaa...  Kepeillä taas moni rynni niin että koira joutui aloittamaan väärin, mutta Stara puski kepeillä taas ihan hienosti. Yllätyksekseni tästä räpellyksestä selvittiin ilman virheitä, mutta kyllä tuo rata oli niin karseaa touhua, että huh huh...

Ja taas Salon fiilistelyä

Sunnuntaina yksi rata (Savioja), jossa tavoitteeni oli pitää käsi-hartialinja nyt paremmin. Kiitokset Jennille tästä pointista, se tuntui todella toimivan! Koko rata oli tasaisen hyvää ja varmaa, sellaista sievää menoa  Ai niin ja tällä viimeisellä radalla Töttö-Mörttiskä sikaili oikein koko rahan edestä ja varasti lähdössä ihan törkeästi. Olin kävelemässä kahden esteen päähän kun kuulin yleisöstä "tulee jo" ja sitten mentiin. Keskittyessäni hyppykuvioiden käsi-hartialinjaan taisin tehdä yhden valssin huolimattomasti ja aiheuttaa riman tiputuksen. Mutta tällaisesta menosta voisi jo nollaankin olla tyytyväinen. Ja hyppykuljetukset sujuivat hyvin. Uskalsin nyt tehdä ekan kerran kisoissa jaakotuksen mikä onnistuikin hyvin. Mitäs tässä nyt nysväilemään enää.

Pitkä viikonloppu takana ja täytyy todeta, että kyllä Suomi on pitkä maa! Torstai-iltana lähdettiin ajamaan nokka kohti Torniota. Tuntui aika metkalta, kun Jyväskylän yläpuolella aurinko näytti selvästi paistavan jo yöllä kahden aikaan. Tai no ei ehkä ihan kirkkaasti paistanut, mutta oli sen verran ylhäällä että oli melkoisen valoisaa  Kyllä Suomi on paitsi pitkä, myös hassu maa. Puolet vuodesta on pimeää ja puolet vuodesta ei tule pimeää ollenkaan...

Tornioon saavuimme aamukahdeksalta. Tuossa vaiheessa tuntui siltä, että järki ei kulje päässä enää lainkaan. Varsinkin kun mulle tuli joku älli, että ajoin itse koko matkan, 11 tuntia. Hotellihuoneemme ei tietenkään ollut tuohon aikaa aamulla vielä valmiina, mutta onneksi saimme hotellissa aamiaisen ja sen jälkeen jatkoimme pystyttämään telttaa kisa-alueelle. Ilma oli ennakoitua parempi. Jopa kesäisen aurinkoinen ja lämmin. Kisapaikalla vaikutti olevan kiva ja kihelmöivä tunnelma. Jouduimme vielä senkin jälkeen odottelemaan huonetta, mutta lopulta n. puolen päivän jälkeen saimme huoneen ja nukuimme ihan kokonaisen tunnin.

Tunnin torkkujen jälkeen painelimme kisapaikalle ja katselimme kisoja sekä huinimme stadionilla. Olin ilmoittanut Töttö-Mörttiskän perjantain viimeiseen kisaan. Muita kisoja en uskaltanut edes harkita, koska en ollut varma, lähdemmekö edellisenä iltana, yöllä vai vasta perjantaiaamuna ajamaan. Olisihan me nyt sitten ehditty, mutta toisaalta tuossa väsymystilassa oli ehkä parempi ettei lähtenyt tolloilemaan radalle. Kolmosluokan iltakisan rata oli kiva, mutta siinä oli haastavia kohtia. Alussa sain ihan ok aseman, josta sain törkättyä Staran ekaan keppiväliin (kepeille tultiin alkusuoran jälkeen melko avoimesta kulmasta). Täysillä kepeille rynniessään ja kilttinä tyttönä aivan loistavasti itsensä täydestä vauhdista toiseen keppiväliin kääntyessään Stara veti aivan täydet lipat ja oli ihan tuhannen kippurassa, mutta uskomatonta kyllä, kykeni siitä huolimatta jatkamaan virheettä pujottelun loppuun. Putki tuli A:n alta ja hypyn kautta käännyttiin takaisin A:lle. Otin tämän hypyn poispäinkäännöksenä, ja siitä tuli kieltovirhe. Nää on meille vielä vähän vaikeita, mutta siitä jatkettiin ja jostain toisesta kohtaa meille oli tuomarin sihteerin kirjauksen perusteella myöskin tullut kieltovirhe. En kertakaikkiaan muista, missä se kohta oli ollut, mutta hyvä fiilis jäi siitä, että Stara kulki ihan normaalisti omana itsenään radalla, vaikka ilmassa oli melkoisen ison urheilujuhlan tuntua.

Hotellille päästiin sitten vasta joskus puoli kymmenen aikaan illalla, ja arvata saattaa, että unta ei tarvinnut kovin paljon tuossa vaiheessa houkutella...

Lauantaina herätys oli kohtuulliseen aikaan, sillä stadionilla oli tarvis olla vasta kahdeksan aikaan. Aamu alkoi kisastadionilla juhlallisella lipunnostolla ja avajaispuheella.

Vuorossa oli joukkue-SM, jossa Serena oli meidän minijoukkueen ensimmäisenä starttaava koira. Rata oli kiva, mutta mummo kävi niin kuumana, etten meinannut saada sitä pysymään lähdössä sekunnin vertaa. Ja sehän ei koskaan tiedä hyvää... Lähdöstä kepeille suljetusta kulmasta, missä Serena liukui reilusti ohi keppien aloituksen, mutta jatkettiin ilman virheitä. Vauhti ei ollut tuossa kyllä todellakaan mitään mummovauhtia. Puomilta Serena loikkasi oikein hienon loikan ja valui vielä monta metriä eteenpäin ennen kuin sain käännettyä oikeaan suuntaan. Loppu kulki virheettä. Tuosta kauheasta kaahausvauhdista ja kaarroksista tuli n sekunnin verran yliaikaa. Joukkueemme sijoittui lopulta yhdeksänneksi. Maksien joukkuekisaa jännäsimme illalla ja siinä seurakaverimme onnistuivat upeasti hopeasijan arvoisesti. Pronssille tuli bortsuyhdistyksen joukkue. Siistiä!

Sunnuntaina herätys oli 5.30 ja edelleen taisi olla itsellä univelkaa. Minien SM-yksilökisan hyppärillä oli haasteita, mutta kaikkein ylivoimaisin haaste tuntui tänä vuonna olevan aivan sikatiukka ihanneaika. Luokan voittaja alitti ihanneajan reilulla kahdella sekunnilla. Ja kyseessä on kuitenkin Suomen huippukisaajat... Serena kipitti pienillä töppösillään niin lujaa kuin pääsi ja sain ohjattua muutenkin aivan optimaalisen radan ja silti ylitettiin ihanneaika tasan kahdella sekunnilla. Vähäsen se harmitti, mutta en edelleenkään keksi mitään kohtaa, minkä olisi voinut tehdä selkeästi paremmin tai toisin, joten olen itse suoritukseen todella todella tyytyväinen. Sen paremmin me ei olisi voitu sitä rataa mennä. Sijoitus 130 koirakon joukossa hyppiksen jälkeen 35. Serenan hyppis on nähtävissä täällä.

Tässä välissä ehdimme katsella sekä maksien että medien hyppäreitä, ennen kuin alkoivat finaaliradat, joista ensimmäisenä oli vuorossa minit. Finaaliradalle pääsi 50 parasta, joten lähdimme käännetyssä järjestyksessä 16:na. Finaalirata ei ollut suorituksena niin optimaalinen kuin hyppäri. Parissa kohtaa Serena valui liian pitkään kaarrokseen ja ahnehdin itse vielä puomilta vitosen. Lopputuloksissa sijoitus 31. tuloksella 7,62. Serenan finaalirata on nähtävissä täällä (sarja: Mini, Lähtö: mini016).

Loppuillan jännitimme medien ja ERITOTEN maksien finaalia, missä seurakavereita tekemässä aivan huikean upeita suorituksia. Maksien kulta- ja hopea tulivat tänä vuonna seurakavereille, eikä voi muuta todeta kuin että ansaitusti! Onnittelut superhienoista suorituksista ja sijoituksista Janitalle ja Hitille sekä Niinulle ja Vimmalle! Wow!!! Kyllä niitä suorituksia katsoessa tulee kylmät väreet! Ei turhaan sanota, että agility on suurten tunteiden laji.

Vaikka viikonloppu oli rankka, niin siitä jäi päällimmäisenä aivan älyttömän hyvä mieli. Oli ihanaa nauttia pikku-Serenan kanssa ison kisan tunnelmasta. Ihastuimme Tornioon oikein kovasti ja se tuntui kolmen päivän oleskelun jälkeen jo lähes kodilta. Ainoa huono puoli on sen sijainti. Saiskohan sen jotenkin tänne lähemmäs..?

Lauantaina käytiin pikaisesti Haunisissa tokoilemassa ihan keskenään. Serena sai tehdä ensin vähän pientä, sitten Starsky teki pienempää kivaa sekä merkkiä, luoksetulon pysäytystä tolpankiertoleikkinä, noutoa (kutsunoutona), hyppynoutoa, kaukoja sekä ruutua. Sillä oli hauskaa, oli kiva kuulla kun se tyhjään ruutuunkin klopsotteli niin että tanner tömisi  

Sunnuntaina käytiin Salossa liitelemässä agia kolmen startin verran. Eka startissa pari hassua kieltoa hypyiltä. En oikein tiedä, mistä johtuivat. Stara jäi jotenkin mun taakse ja tuli jalkoihin, vähän tuntui että olisi ollut kaffella ekassa kisassa. Toinen rata hyppis, missä ainut virhe hyppykielto, kun en saanut käännettyä kuolleessa kulmassa olleelle hypylle. Stara ei vielä osaa hakea noita kuolleen kulman hyppyjä riittävän hyvin, joten toi virhe ei oikeastaan sinänsä ole ihme. Huvittavaa oli, että tuon kiellon jälkeen jatkettiin pussiin ja sieltä ulos tullessa jyrkkä 90 asteen käännös, jossa Stara meni aivan totaalisesti turvalleen. Aika koominen tyyppi. Mutta mietin, että taisi olla meidän eka hyppis ikinä? Mutta kivaa oli! Kolmas rata oli sitten taas agilityrata, jossa otin kontaktit aika varman päälle enkä onnistunut mitään muutakaan kohtaa pahemmin sössimään ja ilman virheitä sijoituttiin viidenneksi. Nousujohteinen kisaviikonloppu siis

Kisoista päällimmäisenä jäi mieleen, että irtoamista pitää edelleen työstää. Kontakteja varmemmiksi. Plus muut koukerot. Nyt onkin lupaavampaa kun sekä hallin että mun aikataulut kesän aikana ovat helpommin sovitettavissa yhteen. Joten treenaamaan pitäisi siis sen puolesta onnistua pääsemään vähän useammin kuin viime aikoina.

Viimeisen radan jälkeen mentiin viereiselle nurmikentälle vähän vielä tokottelemaan, tehtiin oman piilotusta, kutsunoutoa, tolpan kiertoa luoksetulon pysäytyksellä sekä kaukoja. Staran kaukot on saaneet ihan uuden piirteen peruutusleikillä. Se tekee nyt kaikki asennonvaihdot peruuttaen... Kerrassaan ihqua

Illan myöhäisinä tunteina treenattiin Elinan kanssa tokoa. Piilotetun tunnarin haku ja sitten laudalla kaksi hakua. Hyvin meni kaikki. Tosin jälkeenpäin huomasin olleeni niin nukuksissa, etten huomannut pyytää ketään hiplaamaan laudan vieraita kapuloita, vaikka hallilla olis ollut vieraita ihmisiä aikas paljon. Noh, toivottavasti ens kerralla olen paremmin hereillä. Istuminen, mikä ok. Metallista hyppynoutoa. Seuraamista. Peruutusleikillä kaukoja. Peruuttaminen sujuukin jo ihan kivasti kun sitä on leikitty  päivittäin. Tänään pääpaino oli muussa kuin teknisessä suorituksessa (paitsi tietty tunnari). Mielestäni oli melkoisen hyvässä vireessä ja hallilla oli häiriöitäkin oikein loistavan paljon.

Mummeli sai tehdä myös vähän tokottelua, mm. seuraamista, noutoa ja hyppyä. Lopuksi molemmat saivat palkaksi vähän hyppelehtiä sekä tehdä puomin ja A:n kontakteja.